maanantai 30. maaliskuuta 2020

Osallisuudesta


Lasten osallisuus ja oikeus saada olla mukana vaikuttamassa omaan elämään liittyvissä asioissa, muodostavat perustan henkilöstön pedagogiselle toiminnalle. Tavoitteellisen pedagogiikan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin tulee jättää tilaa myös lasten aloitteille sekä heidän uteliaisuudestaan nouseville oppimisen ja tutkimisen kohteille. Myös varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa lapsen mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon.

https://karvi.fi/varhaiskasvatus/varhaiskasvatuksen-laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset/



Miten lasta kuullaan ja annetaanko hänelle mahdollisuus osallisuuteen ja osallistumiseen erilaisissa tilanteissa?


Eräässä eskariryhmässä oli syksyllä kirjattu lasten toiveita "omenapuuhun". Sieltä omppuja oli poimittu koreihin:
Toteutuneet toiveet  -   Olisiko mahdollista?  -  Ei vielä toteutuneet/ehkä/mahdollisesti toteutumassa.





Aamupiirillä huomioitu kaikki ryhmässä puhutut kielet; "Hyvää huomenta"

Kun toiminnassa havainnoidaan ja otetaan huomioon lasten kiinnostuksen kohteita, se sitouttaa lapsia toimintaan ja tuottaa heille merkityksellisyyden tunteita.



Ryhmät ovat erilaisia lapsirakenteiltaan ja tiloiltaan, jotka määrittävät arjen toimintaa ja toiminnan suunnittelua.


OSALLISUUTTA, ILOA JA YHDESSÄOLOA
Eräässä päiväkodissa kolme lapsiryhmää viettävät yhteissynttäreitä kerran kuukaudessa. Kuukauden sankareilta/sankarittarilta kysytään etukäteen toiveita juhlan suhteen (toivepaperin voi täyttää kotona yhdessä huoltajan kanssa, jolloin heidätkin osallistetaan:); leikkejä, toimintaa jne. Juhlapäivä aloitetaan yhdessä laulamalla onnittelulaulu ja jakamalla kortit. Henkilöstö on koonnut toiveista toimintapisteet, joihin lapset jakaantuvat aikuisen mukana ja he saavat vapaasti kulkea pisteeltä toiselle aamupäivän ajan.  Juhlapäiväna ruokailu on siirretty vartin myöhemmäksi, jotta juhlan jäljetkin ehditään siivota. Lapset odottavat juhlapäivää innolla, osa miettien kuinka pukeutua ja kenen kaverin kanssa liikkua pisteeltä toiselle- jännitystäkin on siis ilmassa. Aikuisista osa kulkee lasten mukana, seuraten ja havainnoiden niitä, ketkä mahdollisesti tarvitsevat aikuisen tunnetukea joissakin tilanteissa. Tämä toimintatapa on ollut talossa käytössä jo vuosia- toimiva ja hyväksi havaittu siis!


Esimerkkejä:

AAMUPIIRI: esim. kirjataan lasten toivelaululeikkejä, joista aina valitaan yksi joka aamu. Tai aamupiiritoiveita yleensä: satuhierontaa, laululeikkejä, kirja, jumppaa... Näitä monessa ryhmässä toteutetaankin, mutta kovin aikuisten suunnittelemana. MITEN lapsen ääni, osallisuus voisi toteutua aamupiirillä? 

ETEINEN: Miten sinä tämän ajattelet? Mitä laittaisit päälle? ...usein aikuinen laittaa lapselle vaatteet valmiiksi naulakosta lattialle nopeuttaakseen pukemistilannetta, jotta seuraava ryhmä ehtii pukemaan ja ulos tai ulkoa tuleva ryhmä sisälle...
MITEN tilanteen voisi rauhoittaa ja antaa aikaa pysähtymiselle ja lapsen omalle ajattelulle? 

RUOKAILU: Useassa ryhmässä aikuiset voitelevat leivät valmiiksi ja kaatavat maidon laseihin... MIKSI?
Omatoimisuuden harjoittelu, toisen auttaminen jos lapsi jo osaa itse... niin paljon hyvää! ..mutta ne pöpöt voivat levitä tietysti...
Joskus huonosti syövät lapset rohkaistuvat, kun he saavat itse mahdollisuuden OTTAA ruokaa ilman, että joku sen antaa. Vaikka sanoisitkin määrästä, että PALJON/VÄHÄN. Tai jos edes lisäannoksen voisi ottaa itse? 
MIHIN MEILLÄ ON KIIRE?

LEPOHETKI: Vaatteet pois ja unille! 
Ei kai nyt enää sentään:) Jos lapsi saisi valita, haluaako hän riisua vaatteita vähemmäksi tai yhteinen sopimus siitä, että sukat ainakin riisutaan ettei tule hiekkaa sänkyyn:) 
Saako sängyssä olla miten päin vaan? No kun kurkitaan ja hihitellään eikä kukaan sitten nuku! Erityistilanteissa sitten, vaikka nurinkurinpäivänä:)
MILLAISIA TOIVEITA/TARPEITA LAPSILLA ON? 
Muutaman kerran havainneena, on aikuisilla usein ennakkoluuloja muutoksia vastaan... MUTTA kun uskaltaa kokeilla, voi sitten arvioida oliko muutos huono vai hyvä:)
Parissa päiväkodissa on lepohetki nimetty uudestaan : RENTOLA tai VIRKKULA/TORKKULA. Toimivia käytäntöjä ajatuksella "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". 

LEIKEISTÄ  :
Mietitään yhdessä lasten kanssa, mitä leikkejä halutaan leikkiä ja valitaan leikinvalintatauluun leikit sen mukaan:) Leikinvalintataulujakin on melkein yhtä monta erilaista, kuin on ryhmääkin. Joissakin ryhmissä leikinvalintataulujen ei ole nähty vastaavan ryhmän tarpeita ja tämäkin on sallittua.
MUTTA
kannattaa huomioida myös leikkitilat; miten ne houkuttelevat leikkiin? Onko leikille tilaa ja sijaa (aikaa). Monessa paikassa leikki ei houkutellut rikkinäisten/puutteellisten leikkivälineiden takia tai että leikkitila oli ahdas/epäsopiva ko.leikille tai leikkivälineet olivat hujanhajan. 
Onko aikuinen läsnä leikeissä?  Havainnoimassa, kannattelemassa, rikastamassa?


"LAATIKKOLEIKKEJÄ" pieniin leikkihetkiin esim. pöydälle- kun ei ole paljon aikaa, mutta ehdit kuitenkin leikkimään:)
NÄITÄKIN VOI MIETTIÄ JA SUUNNITELLA YHDESSÄ LASTEN KANSSA

Muistutuksena vielä leikin voimasta:)

Lapsilähtöinen pedagogiikka määrittelee, että lapsi on toiminnan keskiössä  ja lapsen mielenkiinnon kohteet huomioidaan tavoitteellisessa toiminnassa, mutta myös henkilöstön rooli on aktiivinen ohjaten ja mahdollistaen lapsen tai lasten omaehtoisen toiminnan ja oppimisen. Lapsilähtöisellä vuorovaikutuksella ja pedagogisilla käytännöillä on tutkimusten mukaan myönteinen vaikutus lasten sosiaalisten taitojen kehitykseen ja oppimiseen. 


Miten siis tuen lapsen hyvinvointia?

Positiivisen pedagogiikan PERMA-hyvinvointiteorian mukaan: Kun arjesta löytyy asioita, jotka tuottavat lapsille MYÖNTEISIÄ TUNTEITA ja kun heidän kiinnostuksen kohteitaan huomioidaan,  he SITOUTUVAT TOIMINTAAN ja usein myös haasteet joidenkin kohdalla helpottuvat. Muistamme arjessa VÄLITTÄVÄT IHMISSUHTEET, me kasvattajat mallinnamme ja olemme esimerkkeinä, sanoitamme tunteita ja tilanteita. Myönteisessä ilmapiirissä huomioidaan vahvuudet ja ylläpidetään vahvuuspuhetta, muistetaan osallisuus, jolloin lapset kokevat MERKITYKSELLISYYDEN TUNTEITA, ILOITAAN YHDESSÄ ONNISTUMISISTA, KEHUTAAN JA KANNUSTETAAN TOISIAMME, niin SAAVUTTAMINEN on mahdollista.

Tällainen ilmapiiri ja toimintaympäristö kannustaa myös tutkimaan ja tukemaan tunteita <3

Ravistellaan rohkeasti ajatusmaailmaamme ja näkökulmiamme, pysähdytään asioiden äärelle pohtimaan ja miettimään YHDESSÄ LASTEN KANSSA:)


Käy kuuntelemassa Elina Kataja, Osallisuus käsitteenä ja kasvatusfilosofiana:












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti